keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Sydänten tutkija

 

Kun Sinä meitä tutkit, et etsi viisaita ja mahtavia, et kauniita ja rohkeita, et rikkaita, et köyhiä.

Vaan sydämiä tutkit ja heitä etsit, jotka tahtoo sydämesi kutsuun vastata ja elämänsä Sulle luovuttaa.

Suo, että myös minä voisin elämäni Sulle antaa, ääntäs kuulla ja sitä aina totella.

Henkes voima matkalleni anna. Päivän matkan kerrallaan auta kanssasi kotiin kulkemaan.

 

Me ihmiset ajattelemme usein, että meidän pitää olla vahvoja, viisaita, rohkeita, vaikka mitä, että kelpaisimme. Tämä vaatimus tulee hengelliseen elämäänkin. Ajattelemme, että Jumalakin tahtoo meidän olevan sellaisia, jotka pärjäävät omillaan.

Jumalan valtakunnassa on kuitenkin toisenlaiset säännöt. Siinä valtakunnassa meistä tehdään heikkoja ja avuttomia, sellaisia, jotka kipeästi tarvitsevat Jumalaa. Siis tehdään, jos suostumme siihen.

Jumala ei katso meidän ulkoisia ominaisuuksiamme, vaan hän tutkii sydämiä. Hän toivoo löytävänsä avoimia ja nöyriä sydämiä, jotka kaikessa tietävät tarvitsevansa Jumalan apua. Se ei tarkoita, että meistä kaikista pitäisi tulla samalla muotilla valettuja ”nössöjä," vaan saamme olla juuri sellaisia persoonia kuin olemme. Sydämen asenne on tärkein. Hän odottaa löytävänsä sellaisia ihmisiä, jotka luovuttavat elämänsä Hänen hallintaansa ja kuuntelevat sydämellään, mitä Jumala heille puhuu. Sellaisia ihmisiä Jumala voi käyttää valtakuntansa työssä tavalla tai toisella.

Rukoillaan siis avointa sydäntä ja nöyrää mieltä, että ymmärtäisimme, ettemme ilman Jumalaa pysty tekemään mitään kestävää.

 

 

 

 

keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Edessäni polku

 

Kuin olisin unesta herännyt, ihmettelen vain, minäkö tässä olen?

Ympärilläni ovat sortuneet rakennelmat maassa lojumassa,

Edessäni on polku, jota pitäisi uskaltaa lähteä kulkemaan.

Sinun käteesi tartun ja pyydän,

minua taluta, silloin uskallan lähteä matkaan.

 

Monien kokemus on, että oman elämän rakenteet murtuvat ja sortuvat syystä tai toisesta. Elämä on sellaista, että kelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.

Voimme olla joidenkin yllättävien tapahtumien jälkeen kuin rakennustyömaalla, jossa kaikki on sortunut ja ihmettelemme, että mitäs nyt?

Vaatii oman aikansa ennen kuin suru ja kaikki muut tunteet siitä, joka on menetetty, on käsitelty. Itkut on itkettävä ja vähitellen hyväksyttävä, että jotain on ehkä ainaiseksi menetetty.

Kun ihminen on siihen kypsä, hän alkaa vähitellen nähdä uuden polun pään jota lähteä kulkemaan. Se voi olla hyvin pelottavaa, sillä luonnostaan kaikki uusi ja tuntematon herättää monissa ahdistusta ja pelkoa. Saamme tarttua Taivaallisen Isän käteen ja pyytää, että hän kuljettaisi meitä eteenpäin, silloin uskallamme astua polulle ja jatkaa matkaa.

Vähän kerrassaan kaikki se mitä on aikaisemmin tapahtunut, voi muuttua meidän elämämme vahvuudeksi ja voimavaraksi.  Parhaassa tapauksessa meistä tulee kypsempiä ja rakastavampia ihmisiä.

 

 

 

 

keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Ahdistus


Olen rannattomalla merellä,

joka on musta ja taivas sen yllä harmaa ja valoton.

Aallot vyöryvät päälleni synkän mustina ja kylminä, uhaten hukuttaa.

Epätoivoisena etsin kiintopistettä. josta tietäisin missä olen.

Ehkäpä jostain näkyisi majakan välähdys?

Jos valoa ei näy niin hukun pimeyteen ja kylmyyteen.

Tule Jeesus ja tyynnytä tämä aallokko

kuten teit Galilean merellä, kun opetuslapsesi pelkäsivät hukkuvansa.

Sano tälle aallokolle, rauhoitu, ole hiljaa, sillä vain Sinua se tottelee.



Monille on varmasti tuttu sellainen tilanne, jossa ollaan kuin myrskyävällä merellä. Ei löydy minkäänlaista kiintopistettä, josta tietäisi missä on. Vain meri, pimeys ja epätoivo.

Monet ovat tällaisessa tilanteessa miettineet ja ehkä päätyneetkin epätoivoiseen ratkaisuun, koska on näyttänyt, ettei ole enää minkäänlaista toivoa elämässä.

Yksi keino kuitenkin on. Ei ole sellaista pimeyttä jota Jeesus ei tuntisi, ei sellaista myrskyä, jota Hän ei pystyisi tyynnyttämään. Omassa pimeydessämme saamme rukoilla, että Hän tulisi ja auttaisi, sillä Häntä sekä tuulet, että meri tottelevat.







keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Auta suostumaan

 

Auta siihen suostumaan, että tällaisen minusta teit.

Ei se ollut erehdys, näin Sinä tarkoitit.

Kiitos, että alta kaiken kuonan, löydät viimein sen,

jonka itse valmistit.

Annoit mielen herkän, aran, jonka tahdoin piilottaa,

alle väärän vahvuuden.

Auta tällaisena, mielin herkin, avoimin, ääntäs kuulemaan ja

tahtoasi kysymään.

Anna siihen voima, viisaus ja altis mieli.

Kun Sinun kanssas elää saan, en pelkää ollenkaan.

 

Monet meistä ovat herkkiä ihmisiä, mutta ovat kätkeneet herkkyytensä erilaisten roolien taakse ja ovat hukassa jopa itseltäänkin.

Maailma jossa elämme, on kova ja sen arvot ja arvostukset vaativat vahvuutta ja jopa kovuutta. Näyttää siltä, että kovuudesta ja itsekkyydestä on tulossa hyve. Menestyminen kun vaatii noita ominaisuuksia.

Kuitenkin ihmiset voivat tänä päivänä erittäin huonosti. Mielenterveysongelmat lisääntyvät vauhdilla ja työuupumus on yleistä. Herkimmät yksilöt, eivät aina jaksa sopeutua näihin koviin malleihin, vaan putoavat tavalla tai toisella? Tämä ei ole vieras asia myöskään uskovien ihmisten kohdalla. Maailman mallit on omaksuttu myös meidän keskuudessamme.

On suurta armoa, jos meidät pysäytetään tavalla tai toisella katsomaan itseämme ja asenteitamme. Jumala tahtoo saada meistä esiin aidon ja alkuperäisen persoonamme, jonka Hän on itse meihin luonut. Hän haluaa vahvistaa ja hoitaa meitä niin, että uskallamme olla sitä, mitä olemme.  Meistä tulee oikealla tavalla vahvoja, kun olemme tutustuneet omaan heikkouteemme ja herkkyyteemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla vahvoja epäaidoin keinoin, vaan saamme suostua olemaan juuri sellaisia kuin olemme.

keskiviikko, 28. kesäkuu 2017

Eheytymisruno

 

Löysin lapsen leikkimästä vuotten varjojen takaa,

ilo oli ilmeissään, luottamus luja lähimpiin,     

katseensa kirkas, avoin, usko oman olon oikeuteen.

Hyvä oli hänen olla vanhempiensa vaalimana.

Kerro mulle lapsonen, milloin kylmä sinut kohtasi,

mikä sai mieleesi murheen muuttamaan?

Nyt tahdon turvasi olla, apuna aina lähelläsi.

Kun toisemme tunnemme taas, ehjempi olen.

Saan lapsen luovuuden lahjaksi, lapsi minusta

turvan tuekseen, niin yhdessä yksi olemme.

 

 

Joskus löydämme vasta aikuisena sen lapsen, joka olemme joskus olleet ja joka vieläkin asuu meissä. Saattaa olla, että joudumme kysymään ja selvittelemään, mitä sille lapselle on tapahtunut. Miksi se on piiloutunut? Saamme pyytää Jumalaa hoitamaan sen lapsen pelkoja ja rikkinäisyyttä, että se uskaltaa taas tulla näkyväksi.

On valtava asia, jos saamme yhteyden sisällämme asuvaan lapseen. Saamme silloin myös yhteyden omaan luovaan, leikkivään ja luottavaiseen puoleemme. Olemme ehjempiä ja kokonaisempia ihmisiä.

Rukoillaan, että lapset saisivat olla lapsia tässä kovassa maailmassa. Ettei heidän tarvitsisi liian aikaisin luopua lapsuudestaan, eikä piilottaa lapsen ominaisuuksiaan.