Olen rannattomalla merellä,

joka on musta ja taivas sen yllä harmaa ja valoton.

Aallot vyöryvät päälleni synkän mustina ja kylminä, uhaten hukuttaa.

Epätoivoisena etsin kiintopistettä. josta tietäisin missä olen.

Ehkäpä jostain näkyisi majakan välähdys?

Jos valoa ei näy niin hukun pimeyteen ja kylmyyteen.

Tule Jeesus ja tyynnytä tämä aallokko

kuten teit Galilean merellä, kun opetuslapsesi pelkäsivät hukkuvansa.

Sano tälle aallokolle, rauhoitu, ole hiljaa, sillä vain Sinua se tottelee.



Monille on varmasti tuttu sellainen tilanne, jossa ollaan kuin myrskyävällä merellä. Ei löydy minkäänlaista kiintopistettä, josta tietäisi missä on. Vain meri, pimeys ja epätoivo.

Monet ovat tällaisessa tilanteessa miettineet ja ehkä päätyneetkin epätoivoiseen ratkaisuun, koska on näyttänyt, ettei ole enää minkäänlaista toivoa elämässä.

Yksi keino kuitenkin on. Ei ole sellaista pimeyttä jota Jeesus ei tuntisi, ei sellaista myrskyä, jota Hän ei pystyisi tyynnyttämään. Omassa pimeydessämme saamme rukoilla, että Hän tulisi ja auttaisi, sillä Häntä sekä tuulet, että meri tottelevat.